Immu

Sanan majoilla

Paljon minua on pilkattu tittelistä sanomalehtikirjailija. Titteli jäi kun Kuopion Taiteilijaseura antoi minulle kirjallisuuden Minna-patsaan.

Jotenkin asia jäi kaivelemaan. Itse en sitä käytä mutta jos se kiukuttaa jotakuta niin iloitsen toki...

Kun viime aamuyön tunteina lopulta pääsin parin tunnin unirupeamaan, niin olinkin kansakunnan edesmennyt soihtu, jonka koti oli pyhiinvaelluskohde.

Kotikadun poskessa kiemurtelivat autojonot, ryhmien vuo virtasi läpi taloni.

Ylimpänä kiekui opas:

"Tässä näette mestarin työhuoneen, jossa hän vietti viimeiset kymmenen vuotta erakoituneena. Näette mestari vuoteen. Laverilla ovat pikeentyneet, yhä kylmästä hiestä märät lakanat mytyssä.

Patterin vieressä näette murentunutta kiviseinää. Koloja tuli kun mestari paiskoi kaikella käteensä osuneella vihreitä sahanterähäntäisiä liskoja, jotka aamuöisin alkoivat madella kohti ja tuijottivat pisteliäästi.

Jos suvaitsette kohdistaa huomionne laipioon, niin siellä erottuu kellertävänruskeita läikkiä.

Mestarin piippu onkin arvokkaimpia esineitämme. Siinä se lepää, tyhjässä herkkukurkkupurkissa liki umpeen sammaloituneena. Kerrotaan, että mestari olisi halunnut piipun mukaansa arkkuun, mutta tuo jalo esine teki niin kovasti vastarintaa, ettei sitä saatu kirstuun.

Runoniekan kosketus sai elämään paitsi sanat myös esineet.

Nurkassa näette säilyketölkkejä. Mestarihan aterioi huoneessaan vedellen puukolla naamaansa kylmää hernekeittoa.

Ja sitten pyydän hiljaisuutta. Ikkunan ääressä on kaikkein pyhin mestarin työpöytä. Sillä lepää myrkynvihreä Olivetti Studio 45. Siitä singahtelivat kaikki ne sanat, joista punoutui runouden kultalanka.

Viimeinen aloitettu liuska on yhä koneessa. Josko uuden romaanin aloitus: Voi saatana tätä elämää!

Koneen vieressä näette jäämistön, kourallisen kolikoita ja kahdenkympin setelin.

Mestari sai lopulta Savonian, Finlandian, Nobelin, Bookerin ja Goncourtin. Viimeksi mainittua hän oli hakemassa Pariisista kun poikkesi rahojen kanssa porvarillisen osuusliikkeen pubiin ja kuukauden piipahduksen seuraukset tiedämmekin."

Tässä vaiheessa havahduin, ponnahdin vuoteelta, luin vanhat kirjoitukseni ja päätin pitää sanomalehtikirjailijajuttujen tason entisen kuivankälpäkkänä, ettei itselleni syntyisi harhakuvaa lahjakkuudesta.

 

IMMU

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset