*

Immu

Kivi ja velisiteet

Tiistaina 10.10. on Aleksis Kiven päivä.

Älkää herjatko Aleksis Kiveä lapsillenne. Älkää mestatko nuorilta Kiveä kertomalla kuinka hän kohosi kuolinvuoteellaan silmät hehkuen ja hoki: Minä elän!

Muka tietäen näin päätyvänsä kunnioittavasti silmätyksi kipsipääksi kirjastojen aulaan ja ikuiseksi kirjallisuusikoniksi.

Elokuvantekijöiden ja keskivertotutkijoiden hybristä!

Tosiasiassa tuskaisena elättinä Kivi vajosi horrokseen ja Albert-veli kuiskasi vaimolleen: Nyt se pian kuolee.

Silloin Kivi virkosi lausahtaen arkisesti: Minä elän.

Kertokaa kuinka seitsemän veljestä olivat nujakoivia, salaovelia vintiöitä ja suupaltteja, jotka panivat valtaapitäville hanttiin ja joille kävi kelvollisesti. Paitsi että Kivi kutisti heidät pönäköiksi maalaisliittolaisiksi.

Jos haluatte ujuttaa pikkuisenne oikean kirjallisuuden pariin, lukekaa heille aluksi Mauri ja Tarja Kunnaksen sarjakuvakirjaa Seitsemän koiraveljestä.

Kirjassa ovat kaikki romaanin tärkeimmät tapahtumat: lukemaan opettelu, Hiidenkivi, tappelu Toukolan poikien kanssa, jouluöinen pako Impivaarasta.

Kuvat ovat kansatieteellinen kurssi nykylapsille. He oppivat mikä on vinttikaivo, tahko, pystykirnu, luhtiaitta tai kontti.

Kivi oli humoristi jo siksikin, että hänen minänsä routi jatkuvasti. Huumori ja realismi ovat antiikista lähtien viihtyneet yhdessä. Ei Alex Matson Romaantaiteessaan suotta limitä Seitsemää veljestä ja Don Quijotea.

Kivi oli enemmän kuin kyläpelimanni, koska humoristis-sankarillinen eepos saa oikeat mittasuhteensa traagisten ainesten taustaa vasten.

Seitsemän veljeksen myötä voi rehvastella huonolla maullaan tai yläkulttuurisesti. Se sisältää, Veijo Merta mukaillen, mahdollisimman paljon tilaa, avaruutta, moniselitteisyyttä, assosiaatioita ja mielikuvia. Muuttuupa kirjallinen kulttuurimme kuinka tahansa, se seuraa meitä kuin kuu susia pakenevia veljeksiä itseään.

Väinö Linna kirjoitti, että kirjassa Kivi tyhjensi minänsä loppuun. Sydämeni laulussa on elämän ja kuoleman välillä enää vain hauras ja ohut runon seitti.

Kertokaa kuitenkin lapsille, vaikka sen kipsipään alla, että sai Kivi kopsakat hautajaiset. 113 silloisen markan budjetti ylittyi 115 markalla. Vaje peitettiin perimällä kutsutuilta, myös jäämättä tulleilta, viisi markkaa kultakin.

Meri kertoi kulttuuritajustamme senkin että kun sittemmin haudalla vierailleet tallasivat kahta arvokasta sukuhautaa, juuri Kiven hautakiveä siirrettiin.

IMMU

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Pahus että oli hienosti luonnehdittu Kiveä ja seitsämää veljestä. Mutta mikähän lienee tilanne päivinämme, kuluuko seitsämän veljestä nuorten ja vanhempienkin käsissä. Johdattelevatko koulut ja nuorten vanhemmat tämän mahtavan kirjan maailmoihin.

Tämä nyt on kai sivuseikka mutta aamulla kuuntelin radiosta kirjailija Härkösen haastattelua ja siinä oli kohta, jos oiken muistan, missä hän taisi tuoda ilmi ettei ole seitsämää veljestä ihan loppuun lukenut. Jos näin on niin onko se oire että teos alkaa vaipua unhoituksen hämärään. Myös Dostojevskin rikos ja rangaistus luonnehdittiin keskinkertaisuudeksi.

Ettei oltaisi menossa aikaan jossa silkka viihde on keskiössä, Potterit, väkivalta (dekkarit), action ja scince fiction hömppä.

Käyttäjän savellyksia1 kuva
Antti Samuli Hernesniemi

Myös minulle Seitsemän veljestä on ykköskirjallisuutta, kansallisesti ja kansainvälisesti. Olen lukenut sen muutaman kerran ja luen sitä silloin tällöin. Kuten myös Nummisuutareita. Kiven suomen kieli on puhdasta ja kaunista runoutta. Sen varhainen käännös englanniksi muutama vuosikymmen sitten oli kovasti aneeminen. Tarkoittaa sitä, että suomenkielinen huippuproosa tarvitsee kääntäjäkseen huippulyyrikon/prosaistin.

Muita kirjailijasuosikkejani ovat suomalaisista mm. Veikko Huovinen, ulkolaisista (yhdysvaltalaisista) mm. I B Singer ja Philip Roth. J D Salingerin erinomainen Sieppari ruispellossa on kirja, jonka olen lukenut useita kertoja, alkukielellä ja suomeksi.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ensimmäisen käännöksen "Sieppari Ruispellosta" -kirjasta teki Pentti Saarikoski stadin slangilla 60-luvun alussa. Toinen käännös tehtiin tämän vuosituhannen alussa ja se oli normaalimpaa puhekieltä.

Mielestäni jälkimmäinen sopii New Yorkin genreen paremmin kuin stadin slangi, etenkin kun Saarikoski oli vetänyt slangin jotenkin yli ja se kuulostaa nykyään jopa vanhanaikaiselta.

Kirjan ilmestymisen aikaan 50-luvun alussa Suomi oli vielä agraarivaltio ja urbanisoitumisesta ei oikein voitu puhua edes Helsingissä. Lisäksi ensimmäisen kerran lapsena kirjan lukiessani kiinnitin huomiota siihen kuinka kepeästi päähenkilö tuhlailee rahaa siellä täällä. Suomessahan nuoriso sai joitakin markkoja viikkorahaa eikä juuri muuta. Kun luin kirjan muutamia vuosia myöhemmin uudestaan, tuli mieleeni, että 50-luvun alku New Yorkissa oli hyvinkin samankaltaista kuin nykypäivän Helsinki suomalaiselle nuorisolle. Se voisi vetää puoleensa nykylukijaa jopa paremmin kuin ennen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Seitsemästä Veljeksestä pitäisi tehdä Tuntemattoman Sotilaan tapaan vielä kolmas elokuvaversio.

Ensimmäinen 1939 valmistunut on sinänsä hyvä ja noudattelee Kiven romaanin juonta, mutta se on teknisesti huonolaatuinen ja sikäläiseen elokuvatapaan teatterimainen.

Jouko Turkan versio 1980-luvulla oli täydellinen floppi eikä siitä paljon ole edes pakistu. Tuntikausia on kuvaruudussa vain kasvon osia, joissa kuola valuu, ähellys kuuluu ja hiki virtaa. Mitään ei tunnu tapahtuvan eikä juonesta pääse perille lainkaan.

Nyt voitaisiin hyvin valmistaa nykytekniikalla romaanin mukainen kerronnallinen ja juonekas tarina hyvine näyttelijöineen. Uskoisin, että se olisi menestys.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset