*

Immu

Natsikiellisten lämpimissä vällyissä

Televisio esittää runsaasti sotasarjoja – siviilien(kin) näkökulmasta. Natsit ja keskitysleirit ovat dokumenteissa esillä. Kiitos Yle.

Me elämme nyt pelottavaa poliittisen uusbrutalismin, omahyväisyyden, empatiapuutteen - toisen asemaan asettumisen - jalähimmäisvajeen aikaa.

Kavahduttavia ovat nämä 30-lukuhenkiset jahtitorven töräyttelijät, vähä-älymystö, joka on ikänsä lämpimistä vällyistään omaa etuaan huudellut.

Nuoret on jujutettu matkimaan vauraita? Entä kun he kohtaavat  yt:t, aktiivimallin, työttömyyden?

Erno Paasilinna kirjoitti vuonna 1987 jutun Fasismin luontoinen virtaus Suomessa. Hän ennusti jaon A- ja B-ihmisiin.

On aika katsoa peiliin: A-ihminen – parempana itseään pitävä – ensin karttaa, sitten torjuu, halveksi ja lopulta vihaa heikompia kansalaisia.

On aika kerrata Imre Kertészin kirja Kohtalottomuus.

Keskitysleireistä se kertoo. Kun Kertész kertoo Auschwitzista, hän ei ajattele niinkään menneisyyttä vaan tulevaisuutta.

Auschwitzhan edustaa äärimmillään niitä hyveinä pidettyjä malleja, joihin meidät on kasvatettu: kuri, tottelevaisuus, velvollisuudentunto sekä tehokkuuden ihannointi, täytin vain käskyn -alibi.

Kaiken pahan juuri löytyy kulttuurimme autoritaarisista piirteistä. Niitä korostaa myös autoritaarinen yksijumalainen uskontomme.

Tämä juonne sävyttää vuoden 2002 Nobel-palkitun unkarilaisen Imre Kertészin pääteosta.

Unkarinjuutalainen Kertész joutui 15-vuotiaana keskitysleirille ja vapautui 1945.

Kohtalottomuus ilmestyi vuonna 1975 ja se vaiettiin Unkarissa liki kuoliaaksi.

Eräänä aamuna pojalle työtovereineen uskotellaan että heidät viedään Saksaan palkkatyöhön.

Kertész kertoo pojan kokemukset Auschwitzissa, Buchenwaldissa ja Zeitzissa päiväkirjanomaisesti

Pojat luulivat, ihan oikeasti, savupiippujen hajun perusteella pääsevänsä töihin nahkatehtaaseen.

Tekstissä ei ole kirjailijan välihuutoja, osoitteluja eikä ulkopuolisia täsmennyksiä.

Siinä ei esitellä henkeäsalpaavia kauheuksia ja kärsimyksiä. Nykyväki, karmeaa sanoakin, ohittaa semmoisen elokuvista opittuna arkena.

Kertész antaa ymmärtää, ettei Auschwitz ole selittämätön poikkeus vaan  paljastus maailmamme todellisesta olemuksesta.

Siksi tämä kirja on parempi näköala ihmisyyden puutteisiin kuin useimmat kauheuksien vyörytyskuvaukset.

Se ei ole vain juutalaiskertomus vaan ”meidän tarinamme mahdollinen ja peruuttamaton huono loppu.”

Jos loppuironia sallitaan, niin vähä-älymystön sivistystaso on toki noussut. Emme kutsu tulevaisuudessa keskitysleiriläisiä vangeiksi vaan asiakkaiksi.

 

IMMU

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset