Immu

Ahneet rakkaudelle - ja rahalle

 

Nikolai Leskovin romaani (1831-1895) Mtsenskin kihlakunnan lady Macbeth (109 s.) on dramatisoitu näytelmäksi, siitä on sävelletty ooppera.

Yksityiskohtana suvainnette mainita, että kirjailija Juhani Peltonen kertoi minulle lukevansa sen aina uudelleen lämmittäessään savusaunaa.

Kertomuksessa nuori Katerina Lvovna viettää yksitoikkoista ja haukottelevaa joutenoloa iääntyvän kauppiaan rouvana.

Hän kiinnostuu kauniista kauppa-apulaisesta Sergeistä. Rakkauskiihkon seuraukset ovat karmeat. Perintöä tavoitellaan rankin keinoin.

Katerina järjestää Sergein avulla miehensä suvun tappotalkoot. Kaiken ohessa Katerina hoituu raskaaksi.

Pari jää kiinni ja ruoskinnan jälkeen on edessä matka vankisaattueessa Siperiaan.

Matkalla Sergei hylkää Katerinan. Hän pistäytyy väljänoloisesti ruumiin nautintoihin suhtautuvan Fionan petissä "kaikkien kaukalolla" ja rakastuu sitten Sonetkaan.

Saattue etenee kohti Volgaa eikä Katerina lopulta kestä Sergein ivaa ja karkeaa pilkkaa eikä rakkautta toiseen.

Katerina pääsee kostamaan – raskaasti.

Kirja on ohut, dramaattinen, ahneuden, tuskan ja koston kuvaus.

On kirja ikikestävä siinäkin mielessä, että se osoittaa kuinka voi käydä, kun aineelliset ahneusedut prässäävät ihmistä.

Nikolai Leskov oli perimmiltään satiirikko. Mtsenskissä hän näyttää kuinka näennäisesti keveään tekstiin voi ammentaa paljon pimeyttä ja kuljettaa tarinaa välillä taskulampun valossa.

Aikalaiskritiikki suhtautui Leskoviin vähättelevästi. Hän ei liittynyt mihinkään puolueryhmään. Nuorena hän pilkkasi kiihkovallankumouksellisia, vanhempana taantumuksellisia. Nämä hermostuivat "kolmannen luokan kirjailijaan ja anekdoottien kertojaan", joka uskalsi ivailla julkean ovelasti papistoa ja viranomaisia.

Leskov harjoitti lukuisia ammatteja ennen kirjailijauraansa. Kun kysyttiin mistä hän sai aineiston teoksiinsa, hän osoitti otsaansa: Täältä arkusta.

Hän siis katseli, kuunteli eikä hölöttänyt itse päntiönään.

Leo Tolstoi arvosti Leskovia, Tšehov piti häntä erään oppi-isänään sattirikkona

ja vallankumouksen jälkeen Maksim Gorki nosti hänet ”suurten” joukkoon.

Leskovilta on suomennettu myös Valitut kertomukset ja Tuomiokirkon alttaripalvelijat. Lumotusta vaeltajasta olen saanut yhden kilpilauseeni: ”Koko elämäni aja olen ollut sortumaisillani mutta koskaan en ole joutunut perikatoon.”

IMMU

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tästä tulivat muutkin venäläiset kirjailijat mieleen. Tyyli lie samaa kuin muilla. Ajattelin Tolstoita ja Gogolia. Ovat vain hyvin pitkiä ja tuo kirja on yllättävän lyhyt venäläiseksi. Niissä kirjoissahan viipyillään asiassa kuin asiassa, tunnelmassa kuin tunnelmassa, mutta ehkä tuo kirja ei sitä tarvitse.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset