Immu

Hyllyä pyyhkimässä

Eräässä fengshui-oppaassa (= oppi sopusoinnusta) neuvottiin poistamaan kirjahyllystä kaikki mikä ei ilahduta vaan lisää murhetta.

Tartuin oitis toimeen.

Kävin läpi hyllyjäni silmät ummessa.

Heti osui käteen Pohjantähti. Lapsena, 12-vuotiaana, sitä lukiessani vavahtelin öitä valveilla punaisten pakoa Lahden tiellä, räätäli Halmeen teloitusta, Akselin Hennalan vankileiriä pelätessäni.

Suusuosikkini oli ja on Kivivuoren perhe. Näin Osku onnitteli lämpimänhellästi Elina-siskoa kihlauksesta Akselin kanssa: Vuoden päästä meidän plikka sitten kävelee perseläpi käsivarrella.

No, kirja kiireesti hyllyyn.

Jo osui käteen Kunnon sotamies Švejk. Kirjassa hukumme sodan vereen ja mielipuolisuuteen – ja nauruun.

Näin Švejk sotarovastin saarnasta rintamalle joutuville:

”Kyllä se tulee olemaan hienoa kuten sotarovasti kertoi – kun päivä kallistuu lepoon ja aurinko kultaisine säteineen painuu vuorten taa ja taistelukentältä kuuluu kuolevien viimeisiä huokauksia, kaatuneitten hevosten korahduksia, haavoittuneiden ähkettä ja väestön vaikerrusta kun liekit heidän palavista kodeistaan hulmuavat taivaalle. Pidän kovasti tuommoisesta korkeamman asteen hölmöilystä.

Hyllyyn heti!

Gabriel García Márquezin novellikokoelmassa Oudot vaeltajat salonkitaikurin vaimo joutuu mielisairaalaan, 17 englantilaista myrkytetään Roomassa, on verijälkiä lumessa.

On ikääntynyt prostituoitu, joka suree, ettei kukaan itke hänen haudallaan. Hänpä opettaa koiran kulkemaan yksin varatulle hautapaikalle itkemään.

Nopsasti hyllyyn.

Tolstoin Anna Kareninassa petetään ja vihoitellaan, tehdään itsemurha. Mutta on Annassa sävyjä, hän vihaa jopa miehensä pieniä korvia.

Kiitollisuudella hyllyyn.

Käteen ehättää Tuure Lehénin Työväenluokan maailmankatsomus. Syvältä nousee yhä pettymys Neukkulaan. Mutta toisaalta nykymeno osoittaa kuinka paljossa Marx, oikein ymmärrettynä, osui napakymppiin.

Odotusryhmitykseen hyllyyn!

Seuraava oli Papinin Kristuksen historia. On uskonnolla paljon pahaakin saatu aikaan, käytetty väärin valtaa, sodittu, nöyryytetty. Mutta Kristus reagoi todellisuuteen näin: itki, hymyili, suuttui, jopa raivosi, alakuloistui. Hän ei suhtautunut kärsimyksiin, kuten monet epäaidot seuraajansa, hymy huulillaan.

Ei kirjaa riippumaan ristille. Hyllyyn uudelleen koettavaksi.

Ei kertynyt lahjoitettavaa SPR:n Kontin antikvariaattiin, turhaa oli työni, monta ilon hetkeä säilyi.

Tai ei ihan, panin paperijätteisiin sen fengshui-oppaan.

IMMU

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Hieno juttu! Hyvä, että kirjat säilyivät!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Ei kertynyt lahjoitettavaa SPR:n Kontin antikvariaattiin, turhaa oli työni, monta ilon hetkeä säilyi.

Tai ei ihan, panin paperijätteisiin sen fengshui-oppaan."

Koska ilmeisesti koit ilon hetkiä nytkin niitä kirjoja säilyttäessäsi, niin eikös tuo Fengshui-opas neuvoineen tuonut sinulle iloa ja se olisi siksi ptiänyt säästää?

Käyttäjän immu kuva
Väinö Immonen

No, se oli keksitty huumoriosuus. Onhan kyseessä oppi sopusoinnusta. Siellä se tosiasiassa on, sopuisasti hyllyssä. Heh!

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Itse lahjoitin paikalliselle kirppikselle jokunen vuosi sitten pari hyllymetriä sekalaista kirjallisuutta. Ajattelin, että sääli on sairautta ja laitoin myös aikoinaan palkinnoksi saamiani kirjoja kierrätykseen, esimerkiksi A. E. Järvisen Särkyvää kirkkautta sai mennä.

Kaikkien aikojen ensimmäisen palkintokirjani sentään jätin hyllyyn. Se on joskus 15-vuotiaana Lapin Kansan kirjoituskilpailusta saatu Alexandre Dumas'n Musta tulppaani.

Myös Pohjantähti, Papillon ja Tai-Pan sekä esimerkiksi A. J. Croninin Taivasten valtakunnan avaimet jäivät odottamaan mahdollista toista lukemista. Kuten myös Raamattu. Ethel Arnolds-Hongiston Elämisen taito ja ihmistuntemus on niin paljon luettu - myös muiden kuin minun toimestani - että kannet ovat irronneet. Silti en halunnut luopua siitä. Ihan vain siitä syystä että elämisen opiskelu on vielä niin pahasti kesken.

Käyttäjän immu kuva
Väinö Immonen

Hieno on muotoilusi.Minä en millään raaski luopua tuhansista kirjoistani. Vaimo joskus sanoo, että hanki jo harkiten, tapettienkin pitäisi näkyä...
Sitäkin on tapahtunut kun olen vienyt epähuomiossa tärkeän kirjan pois, olen käynyt ostamassa sen takaisin.
Että sen lajin hulluutta.
Jouko Tyyri sanoi taannoin, että jos kirja kestää vain yhden lukukerran se on esittävää taidetta, ei pysyvää pääomaa kuten moneen kertaan luettavat vaan kilisevää vaihtirahaa.
Rauhaa alkavassa syksyssä.
Immu

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset