Immu

Hurria separoimassa

 

Vietetään ruotsalaisuuden päivää. Jätte bra!

Suvainnette myötäkarvaisen päivityksen ruotsalaisista.

Kun on laillani ruotsalais-savolaiset geenit ja karjalaiset lapsuuden ympäistövaikuttaneet niin lopputulos voi olla tämmöinen hatarin ristipistoin kokoonkursittu: ulospäin erpävarma, sisäisesti ylimielinen.

Ruotsalaiset älyttivät meidät Eurooppaan sotimaan puolestaan. Itse he lopettivat sotimisen ajoissa ja kehittivät säästyneillä kruunuilla kadehdittavan hyvinvointivaltion.

Me hakkapeliitat puimme yhä nyrkkiä itärajalla.

Saimme 60-luvulla ikään kuin köyhänapua Ruotsista. Työttömiä muutti sinne kymmenintuhansin. Kesällä he palasivat Takahikiälle rehvastelemaan peräkamariin juuttuneille käytetyllä Volvolla.

Nyt me yritämme kostaa pöyhistelemällä EU:n mallioppilaana. Mutta tosi-itsenäinen maa kuten Ruotsi voi olla yhä kansallisvaltio ja pitää valuuttansakin. Vain me kyyryssä nöyristelevät todistelemme hampaat irvessä globaalisuutta.

Urheilun jaloimmissa lajeissa, kuten tenniksessä ja jalkapallossa, Ruotsi kohosi maailman valioihin. Samaan aikaan meillä pöllimetsässä ahavoituneet syrjäkulmien takkutukat pinkoivat pesältä pesälle.

Kaarle-Kustaata naureksittiin ulkonäöltään sammakoksi. Kun hän iski saksalaisen Silvian (tai toisinpäin) ja satujen kaunotar suuteli häntä niin sammakosta kuoriutui ehta kuningas.

Kansalaiskasvatusta historian kulussa ovat meille antaneet monarkistinen Ruotsi, tsaristinen Venäjä ja natsi-Saksa. Sopii tuumata kenen eväs on ollut paras.

Älymystömme kärki on ollut aina suomenruotsalaista: E. Lönnrot, E. Södergran, H. Scherjfbeck, Märtä ja Henrik Tikkanen, T. Jansson, Christer Kihlamn, Göran Schildt, Johannes Salminen jne...

Ja tietysti C.G.E. Mannerheim.

Isäni oli nimeltään Lennart, veljelläni se oli kolmosetunimenä, setä oli Hugo. Sieltä isän suku lie Pohjanlahden yli muinoin soutanut, vehnän ja maailman kauneimpien naisten maasta.

Junttiporukoissa, jos semmoiseen epähuomiossa eksyy, juurista ei huoli huudella. Homottelijat asettuivat vain osoittelevasti takapuoli seinää vasten.

Kotona en ruotsalaisjuurilla rehvastele. Vatikaanissa muuan nunna kysyi vaaleatukkaisilta vaimolta ja tyttäreltä: Mistä päin Ruotsia olette?

Minua hän silmäsi pejoratiivisesti, arveli kai puolalaiseksi pyhiinvaeltajaksi.

Ettäkö mistä tämmöinen myötäsukaisuus Ruotsia kohtaan?

Rakastin nuorena yhtä tukholmalaista Lenaa (nimeä ei muutettu). Hän oli edistyksellinen kuten ruotsalaiset ovat. Sitä hän ilmensi antamalla tatuoida jo 70-luvun alussa pyllyposkiinsa perhosen siivet.

Kun hän liihotti Tukholmassa Sergelin torin poikki minua kohti, niin hekumoin kuinka perhonen lensi!

Kiintymykseni, jos lievästi seksuaalinen muotoilu suvaitaan, ei siis ole, no, sananmukaisesti perää vailla

 

IMMU

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset