Immu

Onnen tähteellä?

On taas tutkittu että Suomessa asuu maailman onnellisin kansa.
Mitkä ovat oman onneni tähteet?
Kun istun aamuviideltä taloni kuistilla ja oravapariskunta tomuttaa rajakuusta ilmiselvästi esileikkien niin kotikatajassa soi Chopinin cis-mollinokturno n:o 20 ja tuuli tekee sen nähtäväksi, kuultavaksi ja vie ylänköjen rauhaan olen onnellinen.
Kun lietson itseäni kirjoittamaan sanoja, joihin sappi lähettää myrkkynuolia ja rappusia kapuaa pinaattilasagneni tuoksu, niin rakkikoirasta kehittyykin vallan juonikas vahtikoira. Silloin olen onnellinen.
Kun hoksaan, että saan yhä epäoikeudenmukaisuudesta kolmen sekunnin primitiivireaktiota mutta en silti vihaa – viha vaatii merkittävää kohdetta - niitä, joilla asioissa on vain kaksi puolta – hänen ja väärä, olen onnellinen.
Kun hoksaan, että voin jättää nykykirjan huoletta kesken ja palata 40-50 vuotta sitten lukemiini klassikoihin Tšehoviin, Gogoliin, Steinbeckiin, Chandleriin jne..olen onnellinen.
Kun tajuan, että suru voi olla ansa, siihen jää kiinni, sieluun vetää mutta melankoliani, jossa suru ja ilo vaihtavat paikkaa äkkiarvaamatta onkin lääke, jonka avulla voi nousta poteron pohjalta vaikka kynnet veressä, olen onnellinen.
Kun älyän kuinka lukaistuani taas Anna Ahmatovan Requiemin viidessä minuutissa, että sen lukemiseen (!) menee koko loppuelämä, olen onnellinen.
Kun joku olkaveljistä lähettää tekstiviestin: Mitenkä? Ja johon voin vastata: Lajinsa. Kun tämä koodi on kunnossa, olen onnellinen.
Kun askellan Wittgensteinin, von Wrightin, Vergiliuksen ja de Montaignen viitan liepeissä tieteen ja taiteen pylvässaleissa ja kiitän, että sain merestä edes sen verran kuin kippooni mahtuu, olen onnellinen.
Kun haaveilen matkasta vielä kerran Roomaan, Vatikaanin Sikstuksen kappeliin, Pantheoniin hiljentymään Rafaelin sarkofagin äärellä, jossa hän lepää vaimonsa vierellä,ja nousemaan Suomen valtion kauneimpaan rakennukseen kulttuuri- ja tiedekeskukseen Villa Lanteen katsomaan terassilta koko rakkaan Rooman panoraamaa, olen onnellinen.
Kun palaan nk. huonoilta teiltä kotia kohti ja mieleen palaavat Lauri Viidan säkeet: ”On valo syttynyt ikkunaas / olet kotona taas / olen kaivannut sinua sinne” olen onnellinen
Silloin sielun sisimmässä soi J,S. Bachin preludi ja fuuga G-duuri, se joka alkaa kuolemasta ja päättyy elämään, olen onnellinen.

IMMU

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat