Immu

Kirjakarjat

 

Jouko Tyyri kirkasti taannoin: ”Luova taiteilija jättää merkkinsä pysyvästi. Jos teos kestää vain yhden lukukerran, se on esittävää taidetta”.

Lukemisen hiipumista on povattu jo vuosia. Syynä on kirjallisuuden hatara taso.

Harva nykykirja kestää toista lukemista.

Romaanien jatko-osat ovat nyt haluttuja. Niillä kauppa siis käy.

Suvi Ahola kirjoitti (HS 18.15.) kirjojen jatko-osista.Myös alati arvostamani Sirpa Kähkönen julkaisee kahdeksannen osan Kuopio-sarjastaan.

Hän perustelee oivallisesti, että kirjat kertovat Kuopiosta, tunnistettavasta mutta samalla täysin fiktiivisestä paikasta.

Se, osaltaan, selittää Kähkösen ansaitun suosion.

Olen kaivannut ainakin kerran jatkoa. Kyseessä on elämäni novelli A.P. Tšehovin Ikävä tarina. Kuinka kävi kasvattitytär Katjan ja saiko professori N. Stepanytš vaimon suureellisten päivällisten asemesta vielä kaalikeittoa, makeita piirakoita ja lahnaa jauhokastikkeessa?

Dekkarisarjoista en tahdo kirjoittaa koska päästyäni eläkkeelle kirjallisuustoimittajan ammatista – pakkoluin niitä silloinkin - olen ne jättänyt.

Chandler, Hammett ja Simenon kerran vuodessa riittävät. Paitsi Donna Leon jonka luoma kreivitär Paola Brunetti valmistaa komissariomiehelleen ruokaa. Joskus tekee mieli vain selata kirjaa, että pääsee Brunettien ruokapöytään.

Chandlerkin on joutunut pahoinpideltäväksi.

Robert B. Parker on kirjoittanut loppuun Chandlerilta kesken jääneen Marlowe palaa kaupunkiin ja jatkon Syvään uneen - Marlowe etsii naista. .

Loputtomat liukuhihnasarjat tv:ssä turmelevat alkuperäistuotetta. Vaikkapa A. Christietä ei tv:stä tunnista.

Suositut Kyrö ja Tervo eivät kestä uusintakertaa. Muinaiselta kaveriltani Hotakaiselta kertailen Buster Keaton-kirjaa. Jo kielen tiiviyden vuoksi. Tuossa tyylilajissa Hotakainen jättää lukijallekin pääteltävää.

He saanevat mukavat lisätulot tv-panelisteina. Kaverin nokkeluuksille kannattaa hohottaa.

Kritiikin tila on huono. Maakunnissa halvat takakansikirjoittajat ovat lisineet. Minä hylkäsin aina jutut joista paistoi ettei kirjaa olekaan luettu.

Oli minulla esimieskin, joka selaili vaikkapa vaikeaa filosofista teosta, ravisti sitten lahkeesta pari liuskaa tekstiä, ammattitoimittaja kun oli.

Olenkin palannut 40-50 vuotta sitten lukemiini. Veijo Meri kestää aina. Pitkin talvea ja kevättä kävin läpi John Steinbeckin tuotannon kuin uutuutena.

Nykytekijöistä minut on valloittanut Elisabeth Strout . Hän on suoraa jatkoa Alice Munrolle. Ulla-Lena Lundbergilta odotan uutuutta.

Naiset kirjoittavat nyt parasta proosaa.

Pahin pelko on, että Juha Hurme julkaisee kiitettävän teoksensa Niemen, joka ei ole vain romaani, jatko-osan nimeltä Lahti.

IMMU

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Tyyri-sitaatista tulee mieleen, mitä Einojuhani Rautavaara sanoi säveltämisen ja improvisoimisen erosta: kun improvisoidaan, ensimmäinen mieleen tuleva ratkaisu on aina paras; kun sävelletään, se on aina huonoin.

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

Usein lukemiani teoksia mm:
James Herriot: "All Creatures Great And Small"
Leonie Swan: "Murha laitumella"
Juhani Aho: "Rautatie"
E.R. Burroughs: "Tarzan" koko kirjasarja

Sitten on iso kasa kirjoja, joita en oikein jaksa lukea, mutta katson kuvat. Lisäksi on kirjoja, joista luen vain tietyt kappaleet. Ja, on myös kirjoja, jotka näyttävät niin kauniilta että ne pitää olla näkyvällä paikalla hyllyssä.
:)

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Heh, minäkin olen lukenut Tarzanit (ainakin kolme ensimmäistä) moneen kertaan.

Aikoinaan luin myös Kafkan novelleja useaan kertaan; niissä on jotain samaa hiukan abstraktia imua kuin musiikkikappaleissa. Sittemmin tuo abstraktius tai elämälle-vieraus ei enää ole kiehtonut niin paljon. Viimeksi luin Conradin Nostromon alkukielellä ja suomennoksena suurin piirtein luku luvulta vuorotellen. Suomennoksen olin lukenut jo aiemmin, mutten muistanut siitä mitään. Uskon, että Nostromo kestäisi useampiakin lukukertoja.

Käyttäjän juholeppanen kuva
Juho Leppanen

Borges sanoi, että jos kirjaa ei kannata lukea useaa kertaa, sitä ei kannata lukea ensimmäistäkään. Tottahan tuo on. Kestävimmistä klassikoista löytää aina jotain uutta, päivänperhosiin ei kannata tuhlata aikaa. Monista kritiikeistä tosiaan huomaa, että teosta ei ole luettu. Aleksis Kiven ja Joel Lehtosen tuotannon olen lukenut kokonaan, pääteokset pariin kertaan. Marko Tapion ja Jorma Korpelan kirjoihin voisin palata uudestaan. Ulkomaisia hyviä sitten on niin paljon että tässä ei jaksa luetella.

Tämän blogin suosituimmat