*

Immu

Hurukukot

Kävin Kuopion Puijonlaakson lähiökirjastossa hakemassa pari kirjaa, joita ei enää pääkirjaston varastosta enää löydy.


Ostoskeskuksen aulassa oli pikkupöytä, pöydällä tieteellinen teos ja folioon käärittyjä kukkoja. Kiloisia ja myös puolitettuja. Kotileipomon tuotteita. Otin puolikkaan ahvenkukon kokeeksi. Se oli elämys, kypsä, ei kohokuorta, ahvenet tiiviisti sisään pakattuina.


Harmi etten kysellyt myyjältä tarkemmin (meillä ikääntyvillä on aina kiire...). Siis ensi perjantaina väijymään, että onko kukkoja taas ja tarkempi selvitys taustoista.


Muistatteko meteliä muutama vuosi sitten, että kukko muuttuu vuorokaudessa laittomaksi elintarvikkeeksi. Ei muka säily!


Lapsuudessani kukko ei meillä ehtinyt laittomaksi. Se syötiin tässä ja nyt. Mahaa väänsi kuin Pekka Puskalla kun voita vedettiin päälle.


Kuoren vuoksi, siihen oli ripautettu vehnäjauhoja, ostin kukkoni taannoin Sinikka Hyvöseltä. Oli siinä osansa, että kaunis Katariina-tytär aina vilkutti minulle torikojusta.


Riikinkukoksi muutuin silloin.


Ostin kukkoja Irene Partaseltakin. Yksi harmillinen juttu heille sattui. Olin menossa Kotkaan ja pyyntö oli, että toisin ahven- tai muikkukukon. Tilasin evään kojusta ja junalle mennessä hain.

Kaunissaaressa ystäväni Seppo Vakkarin vaimo hyppi ilmaan: ”Lopultakin muuta kuin merilohta!”
Keekoilin siinä kukkoa kaikkien taiteen sääntöjen mukaan avatessani.


Sitten pääsi huuto kuin päähän ammutulta koiralta. Se oli kirjolohikukko. Kaisa Partanen kertoi, että juttuni (ei se ollut ilkeän osoitteleva) oli kauan leipomon seinällä.


Maailman nerokkain eväs on tietysti ripakukko. Leipä, kala ja liha ovat samassa paketissa kannettavissa. Sopi siinä syrjäkylän poikien lähteä ahavoitumaan pöllimetsään kun evästä oli.


Olen varonut kukon tekemistä. Ensimmäisen kun tein niin silloin syötiin, ahneesti.
Meillä on tapana keskustella merkittävistä asioista syödessä. Kerran kukkopäivän teemana olivat pelot.


Kysyin silloin vielä pikkuiselta tyttäreltäni Timjamilta, että mitä hän pelkää erityisesti. Timjamin silmien läpi kävi älyn sininen leimahdus:


-Pelkään, että syöt itseksi koko kukon!

IMMU

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Lasten fiksuudesta tuli mieleeni tapaus, kun olin hoitamassa poikani tytärtä (n. 2v+). Jotain viisasta olin kertonut tälle ja hän totesi totuudenmukaisesti: ’Vaari on höppänä.’ Ilmeeni ilmeisesti paljasti, että totuus sattui ja hän kiirehti lohduttamaan: ’mutta vaari on fiksu höppänä’.

Tämän blogin suosituimmat

Sivut

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset