Immu

Kitakisat

Käteen osui kirja nimeltä Hiljaisuuden etsijöitä - ihmisiä elämän perimmäisten kysymysten äärellä.

Äkkiseltään uumoilin, että viimeinkin on koottu teos sunnuntaiaamuna keskiolutkuppilan tiskillä turottavista keski-ikäisistä perheellisistä miehistä.

Kirja kertoi kuitenkin suorituspaineidensa keskellä hiljaisuuden suvantoja etsivistä.

Useimmat väittävät turvaavansa hiljaisuudessa taivaan jumalaan. Tokko korskeat nykyihmiset kykenevät edes sen verran kumartumaan, että jumalansa näkisivät.

Olen aina kavahtanut äläkkää, elämöintiä ja meuhkaamista muutenkin. Ai armon luoja jos joutuisi vaikkapa formula-kisoihin! Mutta jos joku niistä korviin asti venyvän erektion saa, niin vassokuu.

Menen mieluusti metsään kun haluan hiljaisuutta. Kun poliitikko menee metsään, mitä alati tapahtuukin, hän alkaa pajattaa ja selitellä ja onpa joku itkeä tirauttanutkin.

Ihmiset pitävät kuulemma ihan hiljaisuuden retriittejäkin. Porukka kasaantuu vanhalle kansakoululle oleman keskenään hiljaa. Tämmöisiin osallistujat ovat takuulla niitä, jotka eivät voi olla ottamatta kantaa. He kommentoivat, vaativat päitä vadille, vaanivat räyhäämisen aihetta.

Ihmisen räyhävimman vuoksi maailma on monesti käännetty ylösalaisin, atomipommit pudotettu, ilmakehä myrkytetty, kansoja murhattu, pörssejä romahdutettu.

Pitäisivät melumaakarit kerrankin kitansa minuutin kiinni, niin ällistyisivät millainen vaikutus sillä on psyykeen. Omaan ja kanssaihmisten.

Ei tässä nyt rikkumatonta hiljaisuutta olla vaatimassa. On niitä miellyttäviäkin kommunikointitapoja, vaikka huutaminen onkin yleisin.

Minullakin on tuttuna muuan monieleinen, hyvää tarkoittavaa mutta osittaissuulas juoppo. Kovin lempeän hiljaisesti hän usein tarinoi, havainnoiden seikkoja, joita ei muuten tulisi merkille panneeksikaan. Se on semmoista elämänehtoon pikkupiirteistä kartoitusta.

Kiusallisia ovat notkeat sanailijat, joilla on runsas ja kuuluva mielipideaineisto kaikesta, ennen kaikkea toisten asioista.

Mitähän tapahtuu sitten lopullisen hiljaisuuden jonossa?

Luulenpa, että Ison Portin takaa kuluu Yläkerran Vanhan Herran jylhä ääni:

- Te mellakoijat, päristäjät, ja muut jokapaikan huhuilijat, menkää helvettiin siitä! Mutta sinä siellä, eksyksissä olevan näköinen mies kädet korvilla, astu kapeaa, valkoisin ympyriäisin kivin reunustettua polkua kohti solisevaa puroa. Olen jo kauan odotellut ihmistä, jonka kanssa voin vaieta ymmärtäväisesti. Otetaan espressot ja Vecchia Romagnat ja kuunnellaan metsien, vetten ja tuulten sinfonioita, joita ihan turhaan ihmisille taannoin sävelsin.

 

IMMU

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset