*

Immu

Ramppihuumetta

Askelsin Valkeisenlammen viertä, onnekseni yksin.

Jo kohta pimensivät haaskalinnut taivaan. Rinnalle rähvelsi Ojarumpu, olkaveljeni. Hän oli jokseenkin vapaalla kädellä hahmotellussa tilassa.

- Melko teatteria on nykymeno, otin pikaisesti aloitteen.

- Kesäteatteriin tästä aionkin, yllätti Ojarumpu.

- Kesäteatteriin? Sinä? Olemmehan vannoneet välttelevämme kesäteattereita, murrejuhlia, pelimannipäiviä, stand up-hölötystä... Suvaitsetko lainata puhelintasi, niin kilautan terveyssisarellesi.

Ojarumpu tokkasi niille jalansijoilleen ja vaikeni, joten jatkoin rohkeasti:

- Klassikkonäytelmäänkö aiot vai tekotaiteellisten kyläkynäilijöiden moderniin?

Ojarumpu siihen, jo messevästi:

- Klassikkoon. On siinä vähän moderniakin mukana. Jopa kansankuppilamaista kieltä.

- Onhan tutussa näytelmässä puolensa, myöntelin.

- Jo vain. Vaikka pääosanesittäjä, jos etu- tai takapuolesta puhut, on solakimmat vuotensa ohittanut. Mutta on tässä esityksessä omat erikoisuutensa.

-Valaisset?

- Käsikirjoittaja, sanataiteen mestariksi osoittautunut, esittää pääosaa, toimii kuiskaajana, koreografina ja henkilöohjaajana.

- Mikä sinusta on tuommoisessa teatterissa oleellisinta?

- Koska toimin esityksen lavastajana,  on tärkeää, että kulissit ovat kunnossa!

Ehätimme siinä jo Alavan kirkon risteykseen, jossa loittonimme toisistamme.

Vielä huikkasin perään:

- Moneltako esitys alkaa?

-Päästyäni kiinteistööni. On näet anoppini jokakesäisen vierailun päivä.

IMMU

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset