*

Immu

Syyspunelmain – jatko-osa III

Nyt sen kuulee, aamun metallisen syyshelähdyksen. Poissa on kesän lämmin henkäys keltamataran, jota Neitsyt Marian sänkyheinäksi kutsutaan.

Syksy syksyltä se todistuu: valo on maalareista suurin. Se antaa harmaalle sävyt, puille ruosteenpunaiset uhritulet, kyyhkysenharmaat aamut.

Musiikkia syksy on. Lyyrinen huilu vaihtuu kiihkeäksi viuluksi, fagotin huumori sellon surumieliseksi kutsuksi. Taustalla rakentaa piano paimenmajaa.

Kun syysapeaa lähimmäistä seuraa alkaa epäillä että jos Jumala loi ihmisen niin syysaamun krapulassa.

Sielullinen suolihuuhtelu korvataan teennäisharrastamalla.

Moni hoksaa olohuoneen seinässä täkänää uupuvan tyhjiön.

Joku aloittaa kieliopinnot ja päätyy parin viikon jälkeen tilaamaan aurinkorannalla lihapullia – suomeksi.

Kirjoitukset muuttuvat ilkeiksi ja yleisönosastot nimimerkkipersujen areenaksi. Mitä yksioikoisen ilkeämpi on, sitä parempi.

Syysmyönteinen kokeekin itsensä syrjityksi. Mutta henkiset kurahaalarit ovat pelastukseni.
Siksi kirjoittamisen paras neuvo on Rabelaisilta: ”Talonpoikien seurassa hän kiroili talonpoikien lailla, aatelisseurassa aatelistapaan.”

Kun panikoija sinkoilee syysdepressiosta kaamosmasennuksen kautta kevätväsymykseen, siirtyy elämänhallitsija portaattomasti vuodenajasta toiseen:

Pian putoaa puista kiinteistönomistajien jäsenlehti. On ilo nostaa vaimolle ruohonleikkurin tilalle harava.

Kun virittää valot vuorimäntyyn, kohta ulvahtaa pihassa irtorakki: "Jumankeuta, valaistu vessa!"

On pidettävä perinteiset kynttiläillalliset, joiden aiheuttamasta kateudesta Pokka pitää -sarjan Hyacinth ei toipuisi.

Tarjolla on aina poronkieltä. Uuden vierasperheen rouvan tiedustellessa mistä on peräisin marinadin jälkimaku, voi tyydyttää tiedonjanon maininnalla, että kyseessä on urosporon kieli.

Politiikkakone kiihtyy syyskierroksille. Hyväosaishallituksen yksiviivaisille insinööritoimille voi ärähtää: Minua ei kohdella kuin saksanpaimenkoiraa!

Buster Keaton syntyi 4.10. 1895. Samana päivänä, joskin 55 vuotta myöhemmin, lensi koirankopilla tietoisuuteemme toinen mykkä humoristi - Tenavien Ressu. Se on joko sattuma tai sitten jumala on olemassa.

Jo Mika Waltari runoili: Elämän syksyn tullessa / tuntea läheiseksi, ystäväksi / toinen ihminen, / sanoitta.”

Vai olisiko parempi kerrata Jaan Kaplinskin valoisat säkeet, kuin elämäni suurelle rakkaudelle omistaen:

”Ole sinä / minun olematon lapsuuteni. / Pehmeä hyvä / kevyt / kesäyö / joka peittää minut suurilla / äärettömillä siivillään.”

Sen taustalla soi J.S. Bachin Preludi ja fuuga G-duuri. Se joka alkaa kuolemasta ja päättyy elämään.


IMMU

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Kerta kaikkiaan, aivan mahtavaa taas, Immu. Näistä kirjoituksista saisi vaikka minkälaisen kokoelman. Mielikuvituksesi on rajaton.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ihana, hauska, älykäs. Tämä pelasti aamuni ellei koko päivää.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset