Immu

Hurria separoimassa

Vietetään ruotsalaisuuden päivää. Suvainnette myötäkarvaisen muistelun ruotsalaisista.

Meillä on pitkä yhteinen historia. Ruotsalaiset älyttivät meidät Eurooppaan sotimaan puolestaan. Itse he lopettivat sotimisen ajoissa ja kehittivät säästyneillä kruunuilla kadehdittavan hyvinvointivaltion.

Me hakkapeliitat puimme yhä nyrkkiä itärajalla.

Saimme 60-luvulla ikään kuin köyhänapua Ruotsista. Työttömiä muutti sinnekymmenintuhansin. Kesällä he palasivat Takahikiälle rehvastelemaan peräkamariin juuttuneille käytetyllä Volvolla.

Nyt me yritämme kostaa pöyhistelemällä EU:n mallioppilaana. Mutta tosi-itsenäinen maa kuten Ruotsi voi olla yhä kansallisvaltio ja pitää valuuttansakin. Vain me kyyryssä nöyristelevät todistelemme hampaat irvessä globaalisuutta.

Urheilun jaloimmissa lajeissa, kuten tenniksessä ja jalkapallossa, Ruotsi kohosi maailman valioihin. Samaan aikaan meillä pöllimetsässä ahavoituneet syrjäkulmien takkutukat pinkoivat pesältä pesälle.

Euroviisuissa Ruotsi on aina ollut kärkimaita. Kun muistaa meidän Lordimme niin johan nolottaa Abbaa kuunnelessa.

Ruotsin kuninkaallisuus vasta pänniikin. Kaarle-Kustaata naureksittiin sammakoksi. Kun hän iski saksalaisen Silvian (tai toisinpäin) ja satujen kaunotar suuteli häntä niin sammakosta kuoriutui ehta kuningas.

Victoria seuraa isäänsä valtaistuimella. Meillä ihastellaan tilapäärunoilijatarta, joka saa vaalivauvan.

Isäni oli nimeltään Lennart ja setäni Hugo. Veljilläni ne ovat kakkosniminä. Sieltä isän suku lie, vehnän ja maailman kauneimpien naisten maasta.

Jätkäporukoissa juurista ei nuorena huolinut huudella. Homopelkoiset juntit olisivat vain osoittelevasti seisoskelleet takapuoli seinää vasten.

Kotona en ruotsalaisjuurilla rehvastele. Vatikaanissa muuan nunna kysyi vaaleatukkaisilta vaimolta ja tyttäreltä: Mistä päin Ruotsia olette?

Minua hän silmäsi pejoratiivisesti, arveli kai puolalaiseksi pyhiinvaeltajaksi.

Ettäkö mistä tämmöinen myötäsukaisuus Ruotsia kohtaan?

Rakastin nuorena yhtä tukholmalaista Lenaa (nimeä ei muutettu). Hän oli edistyksellinen kuten ruotsalaiset ovat. Sitä hän ilmensi antamalla tatuoida pyllyposkiinsa perhosen siivet.

Kun hän askelsi Tukholmassa Sergelin torin poikki minua kohti, niin hekumoin kuinka perhonen lensi!

Toki monet suomalaiset sanovat pitävänsä, mutta vain hyötymistarkoituksessa kuten Wahlroos pettymyksekseen teki, ruotsalaisista.

Mutta minun kiintymykseni, jos lievästi seksuaalinen muotoilu suvaitaan, ei siis olekaan, no, sananmukaisesti perää vailla

 

IMMU

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Isäni oli Uuno. Äitini Olga. Minä, vanhin lapsista sain nimen Tuure. Äitini evakkoreissun muistoksi varmaan.

Vartuttuani kävin muutaman vuoden Ruotsissa, tai oikeammin Skoonessa koulussa, "reenattua" ryyppäämässä ja vielä töissäkin. Saatoin kyllä joskus jotakin naispuolista auttaa riisuutumisessa, mutta tatuoimaan ei tarvinnut ryhtyä. Jälkeenpäin ei olisi ollut motivaatiotakaan.

Skoonen murretta en kuitenkaan oppinut. Siis sitä, jossa kottikärry on en rulleböre.

Tämän blogin suosituimmat