Immu

Kirosanan vahti

Urheiluseurat ovat ryhtyneet karsimaan aikuisten ja lasten kiroilua. Jotain hyvää lopultakin urheilussakin...

Juniorivuosilta ei mieleen jäänyt varsinaista kiroilua mutta sentään muuan keskivertokiekkoilijan äiti, joka roikkui kaukalon laidalla ja rääkyi pojalleen: Tapa se, tapa se!

Ei tappanut mutta ei oppinut jääkiekkoakaan.

Kirosana on tosin aika ajoin paikallaan. Satunnaiskivun huojentajana se hakkaa jopa polvirukouksen. Vuolas noituminen on etovaa. Kirosanat menettävät myönteistehonsa.

Jos niinku-viljely välimerkkinä ällöttää, niin mustien haaskalintujen parvi peittää auringon kun teinitytöt suoltavat omaa jalkovälimerkkiään.

Vaimo kysyi taannoin, että kuka minut opetti monipuolisesti kiroilemaan. Muotoilin että kai minullakin voi jokin synnyinlahja olla.

Tämä ei ole kiroilun kevyt ylistys. Tyyli on oltava. Jätkäporukassa minä kiroilenkin jätkien lailla, herraseurassa herraskaistapaan.

Nyt luin tutkimuksesta, jossa kiistetään, että kiroilu kertoisi vain sivistyksen ja kotikasvatuksen puutteesta. Osuva kiroilu – kuin pirturyypyn repäisy sisuskaluissa - kertoo myös verbaalisuudesta ja sanavaraston laajasta osaamiskäytöstä ja älykkyydestä kun sen sovittaa tilanteen ja seuran mukaisesti.

On sielunvihollisen apuun manaamisessa kirjallisuudellakin ollut osansa. 12-vuotiaana luin Pohjantähden ykkösosan. Veikko Huovinen laski sittemmin, että siinä on 232 kirosanaa, rivouksia ja karkeuksia.

Perkele täräytetään 86 kertaa, saatana jämäköittää ilmaisua 72 kertaa, helvetin osuus on 30, jumalauta lohkaisee 21 merkintää, paska 10 ja persekin 9.

Vitjamuna ihan terminä – neljä mainintaa – kiinnosti ja kysyin äidiltä sen merkitystä. Äiti sanoi sovittelevasti, että mitähän jos lukisit kaksi muuta osaa tuonnempana. Näin asianmukaisesti tapahtuikin.

On kiroilussa oma hupinsa. Vuosi sitten joulun alla askelsin Alavan kirkon viertä. Vastaan pomppi pimuremmi, viisi rinnakkain. Koetin väistää mutta laitimmaisen olkapää osui minuun ja tytöltä tipahti tupakki. Hän heläytti kuin 30 asteen pakkasessa tekeytynyt pimpparauta:

- Voi saatana sun kanssas!

Samassa jymähtivät Alavan kirkonkellot. Vinkkasin taivaalle todeten, että tihentävät tarkkailua näin joulun alla.

Tyttö silmäsi, hymyili ja sanoi: ”Ai! Anteeks' ihan oikeesti.”

Ja aurinko ampuili loppumatkan kultanuoliaan sielun sisimpään.

 

IMMU

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset