Immu

Savohaavat

Yhä kuvitellaan, että savolaisten arki on pelkkää juhlaa ja täällä syödään päivittäin uunilämmintä kalakukkoa, jonka päälle valutetaan voisulaa.
Ei se niin mene. Savolaisten tie helvettiin on kivetty, kuten muillakin, vastoinkäymisillä.
Otamme päivityksen elämän eri osa-alueilta:

Unto ajoi auton katolleen pöpelikköön. Hän pääsi ulos mutta Simo juuttui kiinni ja alkoi huutaa:
- Missee minun piä, missee minun piä?
Unto hermostui kesken auttamisen:
- Ou hiljoo! Ei se ettäällä oo kun iäni kuuluu.

Ierikka joutui kutsuntoihin. Hänellä olivat armottoman likaiset jalat, lie tullut suoraan perunapellolta.
- Kersantti, tuokaa vadillinen vettä, käski majuri.
Kessu toi ja majuri kehotti Savon poikaa nousemaan vatiin ja kysyi:
-Tiedättekö mitä tämä tarkoittaa?
- Taijjan joutuva laevastoon.

Juho lähti lomallaan Genesaretinjärvelle. Mieli teki soutelemaan ja hän kysyi veneenvuoraajalta hintoja.
- Satanen puolelta tunnilta.
- Ei heleketissä, ällistyi Savon poika.
- Mutta ajatelkaapa, että Jeesus sentään käveli tämän järven poikki.
- Ei ihme, että käveli noilla veneenvuokrilla, Juho muotoili.

Juho meni Helsingissä kauppahalliin ostoksille:
- Saesko kak leppeevee munnoo.
Stadilainen myyjäneito äimistyi mutta savolaisperäinen kollega auttoi:
- Hän tarkoittaa munakoisoa.

Kallen vaimo korisi viimeisiään kuolinvuoteella mutta sai sanotuksi:
- Muista että minun hautajaisissani ei viinaa viljellä.
- Pitikö sinun sekin päivä minulta pilata, Kalle loukkaantui.

Kirkkoherra pysäytti kyläraitilla Kallen ja valitti:
- Sinulla on seitsemän lasta ja meillä ei yhtään vaikka joka ilta polvistumme rukoilemaan taivaan isältä perillistä.
Kalle tuumasi hiljaisessa mielessään, että neuvooko vai ei. Neuvoi kuitenkin:
- Voephan sitä rukkoilla ahkerasti mutta kyllä naijakkin pitäisi.

Vilikki teki kuolemaa. Paikalle kutsuttiin pappi. Tämä huomasi sängyn jalan juuressa puoliksi juodun jallupullon ja kiihtyi kysymään:
- Tuoko se on Vilikin viimeinen lohtu?
- Ei, on minulla komerossa toinen.

Savolaisrakkaus hellyttää. Nuoret, Pietari ja Maria, seurustelivat ja koitti totuuden puhumisen hetki. Pietari aloitti:
-Vaikka nimeni on Pietari en ole mikään pyhä mies.
Siihen Maria:
- Vaikka nimeni on Maria, en ole enää…
Kesken lauseen hän punastui suloisesti ja he elivät Savossa onnellisen elämän.


Kun muut heimot joutuvat puheisiin savolaisen kanssa, se asettaa heidät mittoihinsa. Kukin saa merestä vain sen verran kuin hänen kippoonsa mahtuu.

Voekee lajinsa.

IMMU

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset