Immu

Kieron tiellä, osa II


Jokaisen polulle osuu henkilöitä, jotka nähdessään haluaa vaihtaa ketterästi toiselle puolelle katua.
Asiaa käsitteli P. Haanpää näin:

"Kysyvätkin ensitöikseen, että mitä kuuluu? Perkelettäkö se heihin kuuluu, mitä kuuluu! Jonninjoutavaa uteliaisuutta..."

Huulivoimala Groucho Marx muotoili seuraan ängenneelle näin:

"En koskaan unohda kasvoja mutta sinun tapauksessa olen valmis tekemään poikkeuksen."

Alla olevia omiani
olen, harkiten, käyttänyt.

Vuosikymmenien takaisen tutun pysäyttäessä:
- En todellakaan tunnista sinua. Olen minä niin paljon muuttunut.

Pöhöegoisen, muka, pahoitellessa puhetulvaansa:
- Ei se haittaa. Ethän sanonut tosiasiassa mitään...

Imartelijan kysyessä, että kuinka menee:
- Tähän asti meni hyvin.

Tekoälyisen kysyessä että ehtisinkö vaihtaa hänen kanssaan mielipiteitä:
- Kiitos, mutta haluan pitää edelleen omani.

On tietysti tilanteita jolloin tulee oman edun nimissä vaietuksi.

Yrmy päätoimittaja astui muinoin työhuoneeseeni imelänä:

- Pidin pakinastasi. Nauroin aamiaispöydässä ihan ääneen.

Minä, hiljaisessa mielessäni: Aika tarkistaa linja.

Joskus, aniharvoin, syntyy myös lohkaisuystävyyttä, siis ilman änkeämistä, tuppautumista, keinotekoisuutta, nuoleskelua. kiusaantumista.

Kari Hotakainen tuli Mullikkaan kesätoimittajaksi 80-luvun alussa
Hän norkoili mykkänä kuin pensselinsä kadottanut lankkumaalariharjoittelija.
Minulla välähti: tästä kehkeytyy aitoa silmäntasaisuutta.

Menimme kaljalle silloiseen Keltalyhtyyn. Liki puoli tuntia vaiettiin.

Sitten Kari raotti sana-arkkuaan:

- Väännetäänkö kättä?

Väänsimme, emme voittaaksemme vaan varmistaaksemme, että koodi on kunnossa.

On se - yhä. Vaikka julkinen kohdevalo osuu nyt(kin) Kariin, hän välttää pahimman, ei ole tuote vaan Buster Keatonin sukua suoraan alenevassa polvessa. Vaieten.

IMMU

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset