Immu

Pelonleikkaaja

Pelolla ja uhkailulla meitä nyt hallitaan. Valtionvarainministeri Orpo käyttää jakovarasta (jotan oikeasti on) nimitystä jakovaara. Rahaa, muka, ei ole.

Minua on uhkailtu kauluksessani olevasta Sadankomitean rauhanmerkistä. Onneksi voin vastata: RUK Pyhimyskurssi 133. Entäs sinulla? Alikessusantasarin onni on nöyryyttää ja alistaa ja siitä seuraa elämänkaaren älytaso: urheilu, viina, sotaväki.

No, istuimme olkaveljeni Ojarummun kiinteistössä.

Olimme perinteisellä keskusteluillallisella.

Jokaisesta aisti kytöä vuorovaikutukseen, jota sivistyneistön piirissä myös aivojen aikidoksi kutsutaan. Surullista muuten että nykyisin koulutustason noustessa sivistystaso vain laskee.
Puhuimme peloista. Pelosta vihaan on lyhyt matka. Otin aloitteen pääruokalajin saapuessa:

- Siitä pitäen kun minut parivuotiaana suljettiin Jeesus-lapsena seimeksi somistettuun leikkikaluarkkuun olen pelännyt suljettuja paikkoja. Yhä kuulen parkaisuni, jonka rinnalla Gogolin päällysviittansa menettäneen Akaki Akakijevitšin huuto on hiiren vikinää.

Puolisoni ei, kiitos kotikasvatuksensa, julkituonut mitä hän pelkäsi: minä päädyn suljettuun paikkaan koko maailman kipuja potevana.

Mutta hän onkin onnistunut liki kaikessa muussa paitsi aviopuolison valinnassa.
Ojarumpu oli hiljaa. Mutta rouva Ojarumpu uskoutui:

- Minä pelkään kulttuurimme näivettyvän. Viihde, se henkevyyden saostuskaivo, tuhoaa tusinahölötyksellä monilahjattomien hirviniemineen, hedbergeineen, kaksine salmisineen, leppilampineen tv-huumorinkin. Putous vie syvälle.

Vilkaisin Ojarumpua josko hän kertoisi kävelyistämme lähikauppaan, ikihyvään Ykkösrastiiin, mersu-, audi-, bmw-kuskeista. Britanniassa noita ajavat kuskit on todettu huonoimmiksi. Ovat ne röyhkeitä ja piittaamattomia Kuopiossakin. Kolme kertaa on päällemme yritetty ajaa Siikaniemenkadun ja Saaristokadun risteyksessä. Kaksi on ollut noiden autojen ajajia. Pelkäämme yhä ylittää vihreilläkin ristetystä. (ps. Citorenkuskit ovat erään utelun mukaan parhaita ja sääntöjä noudattavia. He osaavat lukea ja kirjoittaa ja ymmärtävät kuvat, liikennemerkit. Ette ikinä arvaa kenellä on Sitikka...)

Mutta Ojarumpu vaikeni. Otin ruokaa lisää.

Snapsi teki elimistössä sille sälytettyä tehtäväänsä. Pelonaiheet siis lavenivat:

Jos Kuopion kerskarakentamisjohto ja valtuusto uskaltaa höllentää kravattia, putoaako pää pöksyyn?

Vain Ojarumpu oli vaiti. Ottauduin siihen:

- Mitäpä sinä nyt varsin pelkäät?

Ojarumpu silmäsi kohti tarjoiluastiaa kurottuvaa kättäni.

- Juuri nyt pelkään, että sinä syöt yksinäsi kaikki minun rakuunakermassa hauduttamani ahvenfileet.
Suvainnette pelätä kanssanne pahoin, ettei aivojen aikido ole jokamiehen laji.

IMMU

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Tämän blogin suosituimmat