Immu

Vihanleikkaaja

Vihapuhe on nostettu taas esille, ihan valtion toimesta.

Vihan ja inhon kohteita nykymaailmassa piisaa: maahanmuuttajat, toisinrakastelevat, syrjäytetyt, herrat, ryssävihakin on taas kurssissa.

Netissä on helppo vihata. Siis: joka some”tietoa” lisää, se fuskaa lisää.

Ihmiset kärhämöivät pikkuasioista koska suuria ei ole: tuuli työntää syksyn lehdet naapurista omalle tontille. Krapulaa potiessasi linnut alkavat kello 5 aamulla kokoonsa nähden kohtuuttoman mekastuksen.

aapuri kusettaa koiransa juuri sinun porttisi pieleen, aura-auto työntää lumet juuri sinun tonttisi kohdalle...

Hiipuvan potenssin moni mies korvaa käräjöimällä nuorison kanssa.

Ei semmoinen tosin ole vihaamista vaan piintynyttä kiukkua.

Erno Paasilinna kirkasti vihan etenemisen: ensin kartetaan, sitten torjutaan, halveksitaan ja lopulta vihataan.

Lienenkö oikeasti vihannut ketään. Samaan työpaikkaan osui tosin 30 vuodeksi kaksi viharimaa värisyttänyttä - narsisti ja psykopaatti. He eivät kaihtaneet mitään ponnistuksia vähätelläkseen työtäni.

Minut pelasti ajattelu, että viha on niin väkevä tunne, että se vaatii merkittävän kohteen. Parempi oli
jättää heidät huomiotta. Mikään ei kiukuta kiusaajia niin paljon kuin halveksiminen.

Vihalle altistuvia ovat ennen kaikkea itsetunnoltaan pöhöttyneet. Heidän maailmassaan asioissa on vain kaksi puolta – oma ja väärä.

Mainio kasvualusta toisintuumaavien vähättelylle on liikkuminen aina seurassa, jossa ajatellaan samoin kuin itse. Ahkeraa on nyökyttely silloin.

Mielikuvat ovat mainio vihan bakteerialusta: anna minulle ennakkoluulo niin valloitan vähä-älymystön avulla vaikka koko maailman.

Surullisia ovat sattuman kauppana solmitut parisuhteet, jotka muuttuvat huutokaupaksi vastenmielisyyden, inhon ja lopulta vihan seurauksena.

Kuinkas se menikään? Älkää antako auringon laskeutua vihanne yli (Ef 4: 26)

Tosin sekään ei auta jos sotakirveitä haudattaessa vain pannaan hautapaikka tarkasti muistiin.

On runsaasti väkeä, joka ei osaa iloita toisen menestyksestä mutta tyydytys epäonnistumisesta on aitoa. Semmoisella sinkoilee suusta sappinesteeseen kastettuja nuolenpäitä

.Koska vietän niukkaliekkistä elämää, vihapurkauksia on helppo välttää.

Aina voi – jos symbolointi suvaitaan – vaihtaa pöytää. Vaikka on niitä paljon eri tavalla ajattelevia joiden seurassa viihtyy – jopa kehittyy.

Onkin tositaito olla sopivasti vihainen oikeasta asiasta, oikealle kohteelle, oikeaan aikaan. Sen tiesi jo Aristoteles (384-322 eaa)

IMMU

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat